tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kalajoen reissu


Tässäpä kuvia meidän sakin lomamatkalta Kalajoelle.
Ajomatkaa Top Camping Kalajoelle kertyi noin 600 km per suunta. Aikaa ajoon meni noin 8 tuntia, kun kaikki pissatauot lasketaan mukaan.

- Rannalla oli ihanteelliset olot leijan lennätykseen


Meidän tuurilla vettä satoi joka päivä, eikä lämpömittari kivunnut useinkaan yli 16 asteen.
Emme ole aiemmin majoittuneet matkailuvaunuun ja sen vuoksi pari ekaa päivää menikin rutiinien hakemiseen. Hyväksyviä katseita saimme kanssa-asujilta tyhjentäessämme wc-kasettia. Alex kiinnitti vaunuun uuden tv-antennin, sillä vaunun edellinen vuokralainen oli lähtenyt vetämään vaunua tv-antenni ylhäällä. Eihän vekotin sellaista menoa kestä ja se olikin lähtenyt irti vieden mukanaan myös osan vaunusta.

- Emilialla on päässään suojakypärä jotteivat Nano-Nanot kaappaa hänen ajatuksiaan.
- Alex asentaa vaunuun uutta antennia.


Vesisateesta johtuen vietimme enemmän aikaa vaunussa kuin olimme suunnitelleet. Läheisyys lämmittää! Pelasimme yazya ja korttia. Selvisimme ilman suurimpia riitoja - hyvä me.

- Santeri kuuntelee "innoissaan" tämän vuoden Euroviisu voittajaa Norjan - Aleksander Rybakia ja kappaletta "Fairytale"


Saunoimme parina iltana leirintäalueen hienoissa saunoissa ja kerran kävimme SaniFanissa uimassa. Sani Fani on muklavan kokoinen kylpylä. Siellä uskalsi antaa lasten mennä omia menojaan.
Lapset kävivät jopa meressä - me aikuiset ei uskallettu. Niin kylmältä vesi tuntui. Yritin kyllä kahlata saunasta veteen, mutta ranta oli kovin matala (lue "lapsiystävällinen"). Arvelin, että olisin jotunut lähtemään "puolimatkalle Ruotsiin", ennen kuin olisin saanut myös vyötärön veteen ,-)

- Tapion Tuvan pihalla oli vanha keinu - siinä sai niin kovat vauhdit, että Lintsille ei sitten tänä kesänä tarvitsekkaan lähteä. Lapset ovat uskoakseni asiasta eri mieltä.


Alex sai läpi tahtonsa ja ajoi matkan moottoripyörällä. Minä olin autokuski. En ole ennen ajanut noin pitkää matkaa yhteen soittoon ja huolehdinkin etukäteen tulevaa ajoa. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Autossa oli rauhallisempaa, kun neitien, Sandran ja Emilian, ei tarvinnut istua ihan kylkimyyryä takapenkillä. Santeri toimi kartturina ja tarjoili kuskille juomaa & ruokaa.

Yhteenvetona totesimme kuitenkin ettei meistä ole leirintäalue-elämään. Emme ole tarpeeksi sosiaalisia hyväksyäksemme nuorison ryyppämisen ja mesoamisen yöpymismökeillä. Etelässä mennään Tallinnanristeilylle ryyppäämään ja pohjoisessa on omat tavat. Vaikka saattaapa meno olla samanlaista jokaisella leirintäalueella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti