Tukholma

Kävimme koko perhe Tukholman risteilyllä.

Siljan Symphony lähti Helsingin eteläsatamasta keskiviikkona klo 17.

Meillä oli perhehytti yhdennessätoista kerroksessa. Hytin ikkunasta näimme ihmisiä kuhisevan promenaden. Sieltä näimme hyvin myös kannella esitetyt tanssi- ja akropatiaesitykset.

Santeri oli valitettavasti kuumeessa. Sinnikkäästi hän kuitenkin jaksoi käydä kanssamme syömässä ja torstaina myös maissa Tuhlolmassa. Matkustimme t-banalla , kokemus oli etenkin Emilialle jännittävä. 

Kävimme kahvilla vanhassa kaupungissa. Ruotsinkielen kurssilla opimme, että laskiaispulla on ruotsiksi semlan - sämpylä? Ok sitten. Kahvilareissu oli edullinen, sillä ei täällä viiden hengen kahvilakäynnistä selviä 20 eurolla.

Kaupungilla lompsimisen jälkeen menimme laivalla heidän kylpylään jossa etenkin Emilia ja Sandra viihtyivät. Santeri lämmitteli itseään Alexin kanssa saunassa.

Paluumatkan illallisella kävimme buffetissa. Kokemus ei ollut laisinkaan niin miellyttävä kuin menomatkan bistro Maxime oli ollut. Bufetin taso on selvästi laskenut sen jälkeen, kun Silja on siirtynyt Tallinkin omistukseen. Ateriaan kuului myös viinit - enpä ole aikoihin maistanut niin vetisiä ja mitään sanomattomia viinejä. Miksi niitä edes tarjotaan? Eli kun haluaa syödä hyvin on siitä myös oltava valmis maksamaan!  33 euroa keskinkertaisiin buffetruokiin per aikuinen on ihan hukkaan heitettyä rahaa. 25 euroa lisää ja Maximen ruoka oli jo maistuvaa - puhumattakaan hyvästä viinistä. Lisäksi ympärisö oli miellyttävä. Vaikka omia lapsia on kolme, niin silti en ymmärrä sitä, että buffetissa pienet lapset saivat juosta ruokaa noutavien ihmisten jaloissa. Rasittavaa! 

Pitää muistaa, tämä kun seuraavan kerran lähtee risteilemään.

Kellokorttihelminauhaa

Tälläisiä ihanuuksia viikonloppuna väsäsin!

Kuinka monta erilaista kellokorttinauhaa nainen voi tarvita? Kuinka paljon taivaalla on tähtiä?

Eli ainakin vähintään yhtä monta kuin vuodessa on työpäiviä ;-)

No, jos kellisnauhoja tuppaa valmistua yli oman tarpeen perustan sitten sen puodin työpöydän kulmaan. Ja onhan minulla jo yksi tilaus - Sinelli, taidan taas poiketa teillä ostoksilla. Viikonloppuna voisi myös syventyä nettikauppojen tarjontaan - sieltä voisi saada tarvikkeita edullisemmin.

 

Hyvää helmikuuta 2009!

Flunssa on helpottanut ja olen ollut töissäkin. Ei nuha ole kokonaan loppunut, mutta olo on onneksi jo parempi. Olen ainakin työkuntoinen.

Väsäsin viime torstaina kaulakorun jossa on helmiä. Kaunis, jos saan itse kehua. Kun laitoin korun perjantaina päälle, niin se "hävisi" töissä kellokortin nauhan sekaan. 

Miksi nuokin nauhat ovat niin rumia? Olen yrittänyt pitää kellokorttia ilman kaulanauhaa, mutta aina ei ole sellaiset vaatteet päällä, että sen voisi kiinnittää järkevästi. Kortin tulisi aina olla näkyvissä niin taskuun jemmaaminen ei tule kyseeseen.

Olen myös kokeillut kantaa korttia kädessä. Ongelma siinä on se, että kortti jää pöydänreunalle ja minä olen orpona suljetun oven takana. Ärsyttävin hetki on ollut ruokalan ovella älytessäni kortin jääneen pöydälle. Nykyään asuessamme B4:ssa olisi aika hankalaa lähteä  unohtunutta korttia hakemaan. Olisi saatava työkaveri hakureissulle mukaan, sillä meidän kerrokseen pääsee vain hissillä tai varauloskäynnin kautta - ja kulku onnistuu tietty vain kellistä vilauttamalla...

Viikonloppuna sain sitten inspiksen tehdä helmistä kellokortin nauhan (= avaimen kaulanauhan). Koru ja kellis samassa paketissa! Jihuu! Sunnuntai menikin helmiä vaijeriin pujoteltaessa. Maanantaina sain monta ihastunutta kommenttia uudesta kaulanauhasta. Tänään sain ensimmäisen tilauksenkin. "Ihanaa, nyt tosta kamalasta nauhasta pääsee" -kommentin kera - suorituspaineita pukkaa... Katsotaanpa nyt millainen hittituote siitä tulee.

Kohtahan pöydän kulmat ovat täynnä ties minkälaisia sivubisneksiä. Korttikauppani on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa. Ystävänpäivä ei ole saanut tilauskirjaa räjähtämään - ehkä me suomalaiset emme vieläkään ole lämmeneet Valentinelle. Pääsiäiskortteja sitten seuraavaksi.

Huomenna laitan kuvia kaulanuhoista. Tyypillisesti tänään oli kameran akku simahtanut eikä kamerasta ollut mitään iloa. Huomiseen sitten.