HAKASALMEN HUVILA

**2.1.2008**

Oli viimeisiä hetkiä käydä katsomassa Kari Haklin Eteenpäin -näyttely.

Valkokuvanäyttelyssä oli mustavalkokuvia Helsingistä vuosilta 1967-1977. Uskomatonta kuinka paljon Helsinki on muuttunut tuona, lyhyenä, aikana. Näyttelyn viimeisen aukioloajan olivat toisetkin ihmiset huomanneet, sillä ruuhkaa oli. Hyvä näyttely!

Muistan kyllä, kun tätini asui rähjäisessä puu Vallilassa. Muistan vieläkin sen hellahuoneen ummehtuneen hajun sekä kosteuden. Vesi tuli ja meni, kun jaksoi kantaa. Pihan perällä, ulkorakennuksessa, oli asukkainen ulkohuussit kaikki vieri vieressä. Jokaisella oli oma pikku pömpeli oman lukollisen oven takana. Minulla oli harvoin vessahätä tädin luona käydessä. Talvella ikkunat olivat jääkukkien koristamat. Maito säilyi hyvin ikkunalaudalla, niin viileää oli. Talossa mesosivat mustalaiset ja viinatrokarit. Täti paistoi meille usein sultsinoita, Karjalan tyttö kun oli. Se oli maailman parasta ruokaa!  Tädin muutettua palvelutaloon, en koskaan enää ole saanut syödä niitä. Pitäisi opetella itse paistamaan niitä- voikohan niitä paistaa keraamisella lidellä?